Arki koitti heti loppiaisen jälkeen tässä huushollissa. Esikoinen herätetään ja viedään kouluun ja kaksi nuorempaa kuskataan päiväkotiin, jotta äiti ja isä pääsevät puurtamaan työpaikalle. Nyt ei ole tekemisen puutetta. Kun iltapäivällä tulemme kotiin, on lapset ruokittava ja jossakin välissähän on myös pyykit pestävä ja kotia vähän siivoiltava. Siksi en arkisin ehdi kovin kauaa koneella istua ja päivityksiäkään en ihan joka päivä kerkiä laittamaan. Tämä bloggailu on kuitenkin eräs rentoutumismuoto, jossa saan ajatukset suunnattua kaikkeen mukavaan ja mieluiseen. Siksi varmaan melko usein kuitenkin jotakin laittelen.
Tuossa kuvassa on talven ensimmäinen tulppanikimppu, jonka mieheni toi kauppareissultaan kotiin. Toivoin valkoisia tai vaaleanpunaisia ja tuo kimppu onkin mielestäni aivan ihana hennon vaaleanpunaisine kukkineen. Innostuin samalla asettelemaan kaksi puutarhakirjaa kuvaan. Puutarhahoidon ABC-kirjan sain joululahjaksi appivanhemmiltani ja toisen osti alle kympillä alennusmyynnistä. Pikkuhiljaa alkaa siis tehdä mieli taas ajatella puutarhaa ja tulevaa kevättä ja kesää. Olen jo aavistuksen verran myös miettinyt ensi kesän projekteja, jotka tulevat kyllä olemaan aika vähäisiä, sillä voi olla, että olen melkein koko kesän muulla paikkakunnalla. Jotakin kuitenkin ajattelin ehtiä pihaan tehdä, mutta niistä kerron tuonnempana.
Alakuvassa on rakas pieni kuopuksemme, joka halusi ilmeisesti leikkiä vauvaa hetken ajan, kun pyysi minua käärimään hänet vilttiin ja piti vielä pään ylle kuomuakin viritellä. Olin oikeastaan hyvin hämmästynyt tästä pyynnöstä, sillä itse olen lapsena pyytänyt omaa äitiäni tekemään juuri samalla tavalla, mutta en ole koskaan aiemmin maininnut asiasta lapsille enkä ole heitä tällä lailla myöskään käärinyt. Voiko tällainenkin asia olla geeneissä!
